Huolimatta kovasta aikomuksesta ja välillä mielessä vilahtavasta "ai niin mulla olis se blogi.."-ajatuksesta, ei postaustahti ole kevään SNY-postauksia lukuunottamatta ollut lainkaan niin kova kuin oli tarkoitus, itseasiassa sehän on täysin olematon sillä esittelypostauksia lukuunottamatta en ole tainnut tehdä yhtään (!) ei-SNY-postausta. Nyt kuitenkin saatan ehkä saada jotain valmista aikaiseksi, vaikka mitään järkevää asiaa ei sinänsä olekaan.
Mieli on välillä käynyt hyvinkin maissa, mutta syitä en lähde sen tarkemmin puimaan, tyydyn vain mainitsemaan että osittain siitäkin syystä on bloginpito jäänyt vähemmälle. Välillä perhe-elämä vaatii paljon, hyvin paljon, eikä oman jaksamisen puitteissa sitten ole ajatuksia aina liiennytkään tänne intternetin eli aateekoon ihmeelliseen maailmaan.
Juhannuksen aikoihin käytiin muksujen kanssa lähileikkipuistossa touhuilemassa, siitä pari kuvaa;
 |
| Poijat viuhtasi karusellin kans... |
 |
| ... Ja senhä tiesi että huonosti siinä käy enneku ehtii sanoakkaan, taas heiluu pari hammasta, nurinha se meni.. |
 | ||
| Neiti Kesäneiti ekaa kertaa keinussa, Pirpana tykkäsi kovasti :) |
Käsityörintamallakin on ollut kohtalaisen hiljaista, oikeastaan koko kesän aikana valmiiksi olen saanut yhden hikinauhan Murun bändihommiin (prototyyppi, saa nähä saanko koko bändille aikaseksi samantyyliset, kylläkin jokin toimivampi kiinnitys pitäisi keksiä, tässä kokeilin kirjovirkkausta ensimmäistä kertaa. Muuten hyvä, mutta on hikinauha on vaikea mitoittaa sopivaksi, sillä kirjovirkattu pinta, varsinkaan puuvillabambusta virkattuna, ei juurikaan jousta, kutomalla yritin myös tehdä mutta se eiiiii ollut oikein hyvännäköinen..), kuvia voin ehkä-jossain-vaiheessa laittaa, jos vain saan hikinauhan vielä käsiini. Tärkeintä lienee kuitenkin se että käyttäjä tykkäsi? :)
Villasukkienkin kanssa on alkanut jostain syystä tökkiä, valmistuneita vain (!) yhdet Karhu-villasukat, joista ei myöskään ole kuvaa, synttärilahjaksi ystävän miehelle ja yhdet harmaat villasukat Iso-Gnu:n pitsivillasukkaohjeella. Parhaimmillaan villasukkia on saattanut valmistua useammat viikossa, joten tämä on omituista, minulle on tuntunut iskeneen yhden-sukan-syndrooma, kiinnostun mallista ja alan tehdä sitä, mutta saatuani ensimmäisen sukan valmiiksi, ei parin kutominen enää jostain syystä jaksakaan kiinnostaa.
Testasin lankojen värjäystä Kool-Aidilla, ensimmäisenä värjäsin valmiiksi keltaista Gjestalin Maijaa mielestäni paremmaksi keltaiseksi, että sain noihin aiemminmainittuihin Karhu-sukkiin "oikean sävyistä" keltaista. Ja kuten moni muukin on todennut, värjääminen todellakin on koukuttavaa, sillä seuraavaksi päädyin värjäilemään pari vyyhtiä valkoista Maijaa mieleisekseni:
 |
| Hieman epätasaista, mutta eipä se minua haittaa, omiin villasukkiin tätä suunnittelin ja kaavailin, mutta mieluista mallia en ole vielä löytänyt.. |
Olen myös innostunut enemmänkin tuosta virkkaamisesta, suunnitelmissa mm. pitsiliinoista kasailtu pallovarjostin lamppuun makuuhuoneeseen (köh, erittäin monesta pitsiliinasta valmiina kaksi, mutta kyllä tää tästä!), ja mattojakin olen kuteesta virkannut (tai siis, aluksi yrittänyt tehdä ohjeesta, lähtenyt soveltamaan koska halusin isomman maton, ja päätynyt purkamaan koko urakan koska sehän meni kuprulle..) ja tämänhetkisenä projektina onkin kuteista virkattu matto:
 | |
| Kun Aura-matto ei onnistunut tyydyttävästi, päätin kokeilla virkata yhden maton pitsiliinan ohjeella, suunnittelin vessanmattoa, mutta kun huomasin että kudetta vielä riittää, ja että pitsiliinan ohje (tai ainakin tämä kyseinen ohje) toimi mattoon yllättävänkin hyvin, niin suuruudenhulluksiha sitä alko ja nyt on kolme pyörylää neljästä virkattuna ja yhdisteltynä. Paikkaa tälle ei ole vielä tiedossa, meillä kun ei mattoja muksujen ja elukoitten vuoksi juuri ole (ne on aina rutussa jossain, tai niihin kaatuu joku tai jotain, tai sitten ne on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin karvoissa että ärh..), mutta eiköhän tämä jostain paikkansa löydä, jos ei muuten niin seinältä. |
Pihahommatkaan ei ole edistyneet pätkän vertaa, pottumaa on edelleen puolivaiheinen jyrsimen hajottua (eli meillä ammottaa melkein keskellä pihaa nyt hienonmahtavassa nurmikkopinnassa sellainen puoliksi "kynnetty" arpi, noh, ehkä ens kesänä päästäs sitte syömään ihan omia pottuja..), nurmikkoa ei ole tälle kesälle leikattu lainkaan eli piha on myös pelto, eikä kesäkukkiakaan ole tullut edellistä postausta enempää. Mansikantaimia jaksoin muutaman kaivella vanhasta mansikkamaasta (sammalen, ruohon ja kaiken muunkin valtaamasta) pois ja väliaikaisistuttaa purkkiin, tarkoituksena siirtää ne joko vanhaan pottulaatikkoon kasvamaan tai sitten keksiä joku vielä "parempi" paikka niille, vaan purkeissa ne nököttää tuolla edelleen..
Ylipäänsä kodinhoito siivouksineen ja ruoanlaittoineen kahden, mahdollisesti kolmen, lapsen kanssa (kun yksi on erittäin vilkas 5-vuotias joka varsinkin sen toisen 5-vuotiaan kanssa saa paljon aikaan, joukossa tyhmyys tiivistyy ja miten se meni.. Ja toinen 8 kuukauden ikäinen kohtalaisen suuritarpeinen vauva.) itsekseen vaatii minulta hyvin paljon, kun Muru sai nyt työpaikan jossa painaa pitkää päivää. Mutta aina voi todeta että kyllä tämä tästä vielä helpottaa, jossain vaiheessa, ehtii niihin pihahommiin ja käsitöihin keskittymään myöhemminkin elämässä, nyt nautin jaksamiseni puitteissa elämästäni tällaisenaan. :)
